Ekat koulupäivät eli outo animaatiomaikka ja ei sopivaa kouluruokaa

Ekat päivät koulussa on ollu ihan kivoja. Ihan ekana päivänä tietty oli vähän jäistä. Siis kun kaikki oli silleen "onks toi se, onks toi se" tyyppistä settiä. Tänään varsinkin oli ihan kivaa.
Heti ekakshan mulle tuli puhumaan tyyppi, jolla on suomalaisia kavereita. Ihan silleen kiva, mutta aika anis (ananastukkajonne, jos et iitä mitä tarkottaa kato tää). Nyt tokana päivänä päädyin juttelee vähän enemmän oikeesti kivojen tyyppien kaa. Ja kyllä, oli hauskaa. Erityisesti eesti keel aka äidinkieli, jossa yhen Antin kanssa "tehtiin tehtäviä" eli naurettiin suomen ja eestin eroavaisuuksille ja "yhtäläisyyksille" ja puhuttiin animesta. Antista oli oikeesti myös apua, koska katottiin sanoja ja synonyymejä ja muuta eli job well done!

Siis en oo ihan tajunnu näitten kouluruokakulttuuria. Ruoka ilmeisesti maksaa, mut eipä kuitenkaan maksa. Silti nää saa kirjat ilmasek (??????). Mulle nyt ei oo vegaanista ruokaa. Eka aattelin, et okei en ole niin kranttu ja suostun syömään maitoo ja kananmunaa, mut sit ku se oli siinä lautasella edessä niin suoraan sanottuna en pystyny. Se ajatus oli jotenki niin kuvottava, että söin sitte vaan perunoita. Aattelinki, että tästä lähin vois kokkaa itelleen aamusin jotain ruuan kaltaista (kaltaista siksi, että valiettavasti en saa mikroo kouluun, niin se on pystyttävä syömään ehkä semi jäähtyneenä). No okei vaikka sanon, että ruuan kaltaista niin siis tarkotan ihan perussafkaa, eli jtn linssii/papuu tomaattikastikkeessa + pasta tai wokkii + riisi tai no what evs, koska ei eestissä eläminen vegaanina oo vaikeeta (esim. ruokakaupois parempi vegaaninen leikkelevalikoima ku Suomessa), mutta kun se kouluruoka. Niinpä ollen luovun osittain pitkistä unista, jotka yhyt koulumatka suo ja teen itselleni aamuisin ruokaa.

Tost ruuan kylmyydestä tulee mieleen se, et himassa ku syön tähteitä niin oon itse asiassa usein niin laiska, et syön ne kylmän.

Siitä animaatiomaikasta. Se puhuu ihan törkeen lujaa (liekkipipo) ja ihan outoi juttuja niin, etten saa mitään selvää. Sit se kysyy kysymyksii ja ku niihin vastaa niin sen reaktiot on jotenki tosi outoi. Toisaalta sairaan nopee opettaja tuo omansalaista haastetta, että OPETTELEPPA SITTEN YMMÄRTÄMÄÄN, KUN EI KATO AINA VOI SAADA KAIKKEA HELPON HITAANA. Koodaus oli ihan hauskaa, koska no ekat asiat hiton helppoi. Matikassa oon pitkässä matikassa, mut kaikkein helpoimmassa ryhmässä ja like a boss pääsin pätee, ku maikka ei tajunnu yhtä oppilaan tekemää virhettä (oon niin cool). Venäjässä vaihdoin jo kerran helpompaan ryhmään, mutta kysymys kuuluu onko sekin liian vaikea, koska joo olen opiskellut kuusi vuotta venäjää, mut osaan hädin tuskin sanoo, että "olen Kaneli ja en puhu venäjää". Onneks osaan kuitenki sanoo venäjäks sellasii asioita kuin "tässä on kissani" tai "sinä olet tyttöystäväni".

Viimeiseksi ihana piristys hapankaalin rakkaasta kotimaasta:

Tätä siis kaupassa lapetaan lusikalla pussiin...