Kaipaan kansainvälisiä isoja firmoja :(

Mietin tossa pari päivää sitten, että mikä nyt on se jokin joka puuttuu. Tulin siihen tulokseen, että se on kyllä kauppakeskusten koko. Ei mulla periaatteessa oon mtn pienempiä kauppakeskuksia vastaan, ei ei, mutku on ärsyttävää mennä kaupasta toiseen, kun kotopuolessa saisin kaiken vaa suoraan Kampista tai vielä lähempää Itäkeskuksesta. Täällä musta tuntuu, että mun pitää pyöriä kauppakeskuksesta toiseen tai yrittää selvittää valmiiks mistä kauppakeskuksest asaan mitäkin jos tarviin jtn ja en voi vaan mennä siihen johonki THE kauppakeskukseen ja ostaa kaiken mitä tarviin.

Tän suuren on ongelman ohella on toinenkin. Koska olen globalisaation orjana tottunut ostamaan kaikki elektroniikkasälät Clasalt ja kukat Plantagenista, sekä pikkushaiban Tigeristä, Kalusteet ostetaan aina IKEAsta. Äkkiä näiden puuttuessa oon vähän tiedoton mistä oikeesti SAAN haluamiani asioita. Kertokaa oi hyvät ihmiset mistä mä saan mun sisustusjouluvalot tai kasvinsiemenet tai mikron tai imurin tai maton. En tajuu, en ymmärrä. On helpompi asuu Suomessa, kun tietää tälläsii asioita valmiiks. Mutta no, elämä on seikkailua ja kyllähän niitä sitten oppii. Mut silti kaipaan niitä suuria halpoja lapsityövoimafirmoja. Niitä ruotsalaisia.

Oi maamme ja niin poispäin

Tänään pääsin kuuluttamaan suomen kaunista kieltä ja olin oikein kunnolla isäm maalinen. Lauloin nimittäin Suomen kansallislaulun musiikintunnilla opettajan säestyksellä.

Silti tää nyt ei oo mitenkään oikeesti tärkee asia. Mielenkiintosempaa on se, että tänään taas tajusin kuinka epä isänmaallisia suomessa keskimääräsesti kuitenkin ollaan (tai lol ainakin mä). Se musamaikka kysy multa, että kuka on kirjottanu Maamme-laulun. Olin silleen öö.. ruotsinkielisen ainakin Runeberg, mut tota suomeks ehk...? Sit  se kysymikä on Suomessa epävirallinen hymni. Ei mitään hajua. Sitten, kun se sanoi, että Finlandia, olin silleen joo niinpäs muuten onkin kröhm. Sit se kysy, et onks se sellanen tunteet pintaan, kaikki nousee seisoon ja tyyliin itkee isänmaallisia kyyneleitä sanoin vaan, että ei Suomessa isänmaallisuus oo oikeesti tavallisesi kovin iso juttu. Ja se on yks asia mistä tykkään Suomessa tosi paljon.

Sit oikeestaan tajusin miks. Okei suomalaiset on nöyrä kansa ja jeejee, mut kuinka kauan me ollaan kuitenkin oltu itsenäisiä. Mitä KAIKKEE KAMALAA Suomelle on tapahtunu. No 70 vuotta sitten oli tota yks sota. Joo aika kamalaa. Eesti taasen on ollu itsenäinen alle 30 vuotta. On ehkä ihan ymmärrettävää, että Eestissä isänmaallisuus on paljon suuremassa asemassa. Esim. kaikki tietää  varmasti kansallislaulun sanottajan :D

Eestin koulu: huonoa musiikinopetusta?

Suomessa musiikki on ylä-asteelta lähtien ollut yksi mun lukuisista lempiaineista (niiden monien muiden joukossa). Kasilla ja ysillä tuli valittua valinnaiset musiikit ja siellä sitten iloisena rämpyttelin bassoa ja hoilasin. Ressussa MU1 meni myös mukavasti bändeillen. Oli siis pikkiriikkinen kulttuurishokki, kun tulin tänne.

Tiedän, että eestissä laulamisella on pitkät ja vahvat perinteet. Suomessa eräs tuttu oli kehunut eestiläisiä musiikintunteja. Ekan kerran, kun pääsin musiikinluokkaan täällä, olin vähän hämmentynyt. Luokassa oli tasan yki soitin levysoittimen lisäksi ja se oli piano. Okei, vähän outoa, mutta kun siihen pianoon ei koskaan koske kukaan muu kuin opettaja. No selvä, ei sitten kosketa pianoon, onhan tää kuitenkin musiikin historian kurssi, mutta silti vähän oudoksutti. Jokaisen tunnin lopussa kyllä lauletaan, mutta meininki ei ole kovin kannustava. Opettaja soittaa pianoa edessä ja muut lukevat sanoja paperista. Mitään ei oikeasti harjoitella, ihan sikana kamaa vaan lauletaan läpi. Samalla vierustoverini valittavat, että "Õigest ma ei oska laulma, miks meie peame alati laulma?". Oikeesti, emmä osaa lualaa. Miks aina pitää laulaa?

Ajattelin, että ei kai kaikki musiikinopetus tässä maassa voi olla näin köyhää. Otin asian puheeksi muutaman kanssaluokkalaiseni kanssa ja naureskelin sille, ettei musiikinluokassa ole soittimia. Kauhukseni kuulin, ettei kukaan heistä (neljästä) ollut soittanut muusikin tunneilla enempää kuin yhden kerran, ja he olivat soittaneet kanteletta. Kyllä, viisikielistä. Itse asiassa kaikki eivät edes sitä. Ja kaikki heistä olivat eri kouluista.

Tässä valossa voin sanoa, että vaikka täällä on ihan hauskaa, musiikinopetus taitaa olla koko maanlaajuisesti semi perseestä :(

Tässä vielä kuva iloisesta Kanelista laulamassa ysin loppujuhlassa koulun bändissä. Tätä on mielestäni musiikinopetus. Learn from your bigbrother, Estonia!

Ostin maton

mutta lol ette saa siitä kuvaa. Sen sijaan saatte kuvia, jotka on otettu mun ikkunasta, kuvan mun kaverista ja mun muutamasta uudesta huonekasvista.

Joulu oltiin Suomessa, mutta nyt taas Tartuun

Joulu tuli vietettyä Helsingissä ja hyvän kaverientäyteisen loman jälkeen aika palata Eestiin.

Yksi asia mikä tällä kertaa Tartuun palatessa oli erityisen erilaista oli se, että olo oli kuin tulisi takaisin kotiin. Siltä, että pääsee omaan kivaan himaan. Toosi outo tunne, kun se on kuitenkin vähän ristiriitaista. Mutta no se on kiva juttu. Siitä innoittamana päätin, että nyt samperi tehdään tästä kämpästä mun näkönen, tää on MUN KOTI. No siis tottakai unohin mun verhot taas Suomeen, mutta huomenna ainakin jonkinlaista shobailua. Saatte jonku ihanan haulin sit :D

Muita hyviä uutisi:

Ostin mun kameraan uuden muistikortin, koska vanha oli kadonnu. Se tarkottaa sitä, et mulla on toimiva kamera. Se tarkottaa sitä, et te saatte paljon kuvia!! Ja mul on veil aika kuvausfiilikset, kun tääl on vihdoin lunta eli tääl on oikeesti aika kaunista. Muutenki nyt tosi hyvä fiilis.

Eipä mulla muuta erityisemmin nyt. Saatte taas pian lisää juttuu, koska yritän ihan hirveesti. Tää kirjottaminen on oikeesti ihan hauskaa. Nyt kuitenkin teille kuvia!

Meri oli "lämmin" (no lämpimämpi ku ilma) joten laivasta näky kuinka Suomenlinna oli höyrin peitossa.

Liekki nauttii laivamatkasta.